Ei se kevät sitten tullutkaan. Pakkanen paukkuu taas ja tuuli viuhuu. Onneksi aurinko antaa valoaan, josta koiratkin pääsevät jo vähitellen nauttimaan aamulenkeillä. Tatsi on kasvanut sen verran, että sitä ja Jebua on paljon helpompi lenkittää yhdessä. Vauhti on lähes sama! Yhteiset leikitkin onnistuvat paremmin. Nykyään Jebukin jo saattaa haastaa Tatsin takaa-ajoleikkiin, kun se aiemmin lähinnä yritti päästä pikkusiskosta edes hetkeksi eroon.

Jebun kanssa kävimme vuodenvaihteessa temppuaktivointikurssin, ja Tatsin pentukurssi loppui tällä viikolla. Jatkossa varmaankin treenaamme itseksemme tai ns. epävirallisemmissa porukoissa. Walesilaisten kanssa olimme jo kerran Kaarinan uudessa koiraurheiluhallissa. Jebu temppuili ja tokoili kanssani, ja Tatsi metelöi häkissä.. Metelöinti loppui vasta kymmenen minuuttia ennen treenien päättymistä. Tyttösellä on intohimoinen luonne ja malttia suht vähän, mutta ehkä se vähitellen oppii pitämään suuta soukemmalla ja odottamaan kiltisti vuoroaan.

Ensi sunnuntaina on walesitreffit Mynämäellä. Myös Jebun poika Onni on tulossa, tuskin maltan odottaa että pääsen näkemään millainen siitä on kasvanut! Saamani kuvan perusteella sillä on aivan samanlainen ilme kuin isällään.

Daran juoksut eivät vielä näytä alkamisen merkkejä, joten siltä rintamalta ei ole mitään uutta. Sopisi ihan hyvin jos ne alkaisivat vasta huhtikuussa, koska olemme muuttamassa ensi kuun puolivälissä tilavampaan kotiin. No, nyt kun kirjoitin tämän niin eivätköhän ne juoksut ala heti viikon päästä..!